Post I, oil on board, 2008
Post II oil on board, 2008
Post III oil on board, 2008
Post IV oil on board, 2008
Post V oil on board, 2008
Post VI oil on board, 2008
Post VII oil on board, 2008
Post VIII oil on board, 2008
Post IX oil on board, 2008
Monday, March 15, 2010
POST PAINTINGS
Post I, oil on board, 2008Post II oil on board, 2008Post III oil on board, 2008Post IV oil on board, 2008Post V oil on board, 2008Post VI oil on board, 2008Post VII oil on board, 2008Post VIII oil on board, 2008Post IX oil on board, 2008
POST TEXT
POST
Ordet post kommer från latinet och har en dubbel betydelse. Post betyder efter eller efteråt, men ordet kan också betyda plats eller ställning. Post är även besläktat med ordet pose, posera, d v s ställning, inta en ställning. Man kan tänka sig att ett fotografi innebär en koordinat som anger tid och plats för ett skeende, ett ögonblick i tillvaron som frusits fast på bild. Fotografiets tid är alltid ”post”, d v s efter händelsen.
I mitt måleri undersöker jag temat tiden och människan ur olika aspekter. Under de senaste åren har jag använt fotografier som utgångspunkt för måleriet och studerat skillnaden mellan måleriets och fotografiets förhållande till tid och den yttre verkligheten. Utställningen Post fortsätter denna upptäcktsfärd.
Den här gången har jag valt bilder, som kunde vara tagna ur vilket finskt familjealbum som helst. Det finns en kännspak tidsupplevelse och fotografikänsla i målningarna. Det är lätt att orientera sig och identifiera ungefär på vilket årtionde vi rör oss – ja, så här såg bilder av barn ut på 40- och 50-talet, eller här är 70-talets tidstypiska mönster. Även den avskalade paletten associerar till gamla fotografier. Utgångspunkten för bilderna är personer som poserar för kameran, en del mer formellt uppställda, andra i informella vardagssituationer.
Ett fotografi är i princip möjligt att reproducera hur många gånger som helst, medan en målning alltid blir unik. Hur man än försöker återge den fotografiska förlagan, så blir varje målning olika. Pigment och målarmedium har sin egen vilja och beter sig olika från stund till stund på underlaget. Målarens utgångspunkt är alltid en fortgående dialog med materian, det fysiska materialet. Målaren tar från målningens början till dess slut, ställning till varje litet penseldrag, som ändrar målningen. Minsta variation i dagrar och skuggor ger gestalterna olika miner och ansiktsuttryck.
Vad händer i upprepningen av samma motiv från målning till målning? Varje målning blir en tolkning av fotografiet och den ursprungliga situationen. Målningarna föreslår olika versioner av samma berättelse eller visar på olika sidor hos personerna. Var det så här? Eller kanske så här? Minnet förändrar, förvränger och gäckar. När jag upprepar något märker jag att det inte handlar om att göra samma sak om och om igen. När jag gör samma sak flera gånger, så händer det varje gång något nytt. I stället för monotoni och tristess uppstår hela tiden variationer och fiktioner. När jag återkommer till en och samma sak, så ser jag varje gång nya sidor av den. Varje gång jag tänker tillbaka på en händelse, framstår den i lite olika ljus. När jag förändras, förändras även mitt minne av tidigare händelser.
När jag ser på målningarna som jag ställer upp i serier vaknar personerna och miljöerna plötsligt till liv igen. Det är som en filmsnutt där personerna liksom börjar röra på sig, gestikulera, tala och ljus och skugga spelar i miljön. Solen drar än en gång över landskapet. Den fastfrusna posen övergår i rörelse. Personerna sträcker sig mot mig med sina frågor om tid och förgänglighet. Summan av bilderna, när de fogas ihop till serier, blir mycket mer än de enskilda delarna var för sig. Olika sidor av en och samma person blir synliga. Det uppstår en filmatisk effekt, som om ögonblicket ur det förflutna spelas upp om och om igen, när jag rör mig fram och tillbaka framför målningarna. Personen på bild poserar på nytt inför mig och söker sin pose. Inget är längre absolut och fast, berättelsen är i rörelse igen.
POST
Latinan sanalla post on kaksi merkitystä. Post tarkoittaa jonkin jälkeen tai jälkeen päin, mutta se voi tarkoittaa myös paikkaa tai sijaintia. Post on myös sukua sanalle posee tai poseerata - asettua näytteille. Voi ajatella että valokuva sisältää jonkin tapahtuman aikaa ja paikkaa ilmaisevan koordinaatin, se jäädyttää hetken kuvaksi. Valokuvan aika on aina post - jonkin jälkeistä aikaa.
Tutkin maalauksissani ihmisen ja ajan teemaa erilaisista näkökulmista. Viime vuosina olen käyttänyt valokuvaa maalausteni lähtökohtana ja tutkinut maalauksen ja valokuvan erilaista suhdetta aikaan ja todellisuuteen. Post näyttely jatkaa tätä tutkimusmatkaa.
Olen tällä kertaa valinnut kuvia, jotka voisivat olla mistä tahansa suomalaisperheen valokuva-albumista. Maalauksissa ajan kokemus ja valokuvallisuus ovat keskeisiä. Maalaukset ovat sijoitettavissa tiettyyn vuosikymmeneen: juuri tältä näyttivät lapsia esittävät valokuvat 1940 ja -50 luvuilla, tai tuossa kuvassa sisustus on 70-luvun tyyliä. Myös suppea väriskaala viittaa vanhoihin valokuviin. Kuvien lähtökohta ovat kameralle poseeranneet ihmiset, joista jotkut näyttäytyvät muodollisina ja virallisina, toiset taas on kuvattu arjen eri tilanteissa.
Valokuvasta on mahdollista tehdä kopioita loputtomasti kun taas maalaus on aina ainutkertainen. Vaikka yrittäisi toistaa samaa kuvaa, tulee jokaisesta maalauksesta hiukan erilainen. Väripigmentillä ja maalauksella välineenä on oma tahtonsa, joka toteutuu aina vähän eri tavoin maalattavalle pohjalle. Maalarin on aina lähdettävä vuoropuheluun käsinkosketeltavan materian kanssa. Maalauksen alusta loppuun on otettava kantaa jokaisella pienellä pensselinvedolla siihen millaiseksi kuva muodostuu. Pienetkin varjojen ja valokohtien erot ja vaihtelut muuttavat hahmojen vivahteita ja ilmeitä.
Mitä tapahtuu jos maalauksissa toistaa samaa aihetta? Silloin jokaisesta maalauksesta tulee uusi tulkinta valokuvasta ja samalla siitä tilanteesta, jossa kuva on otettu. Maalaukset ehdottavat eri versioita samasta kertomuksesta tai tuovat kertomuksen henkilöistä esiin eri puolia. Oliko tilanne tällainen vai kenties sellainen? Muisti muuttaa, vääristää ja hämää. Toistaessani jotain huomaan etten teekään samaa asiaa moneen kertaan. Kun toistan näennäisesti samaa asiaa, tapahtuu joka kerta jotain uutta. Monotonian ja tylsyyden sijaan syntyykin vaihtelua ja uusia kertomuksia. Kun palaan samaan asiaan tai aiheeseen, löydän siitä joka kerta uusia puolia. Muistellessani uudelleen jotain tapahtumaa se näyttäytyy minulle hieman eri valossa. Muuttuessani myös muistoni aiemmista tapahtumista muuttuvat.
Kun katselen maalauksiani, jotka olen asetellut vierekkäin kuvasarjoiksi, heräävät kuvien henkilöt ja tapahtumapaikat eloon. Kokemukseni on elokuvallinen, näen hahmot liikkeessä, näen heidän muuttuvat ilmeensä. Kuulen heidän puhuvan valon ja varjojen liikkuessa. Aurinko kohoaa taas maiseman ylle. Jokin pysähtynyt asento muuttuukin liikkeeksi. Henkilöt kääntyvät puoleeni kysellen ajasta ja katoavaisuudesta. Kuvien summa silloin kun ne ovat yhteydessä toisiinsa, on paljon suurempi kuin yksittäiset kuvat. Saman henkilön eri puolet tulevat näkyviksi. Elokuvallinen vaikutus syntyy siitä että menneisyyden hetket toistuvat liikkuessani maalausten edessä. Kuvan henkilö poseeraa minulle uudelleen ja etsii uutta asentoa. Mikään ei ole absoluuttista tai kiinteää, kertomus on taas liikkeessä.
Ordet post kommer från latinet och har en dubbel betydelse. Post betyder efter eller efteråt, men ordet kan också betyda plats eller ställning. Post är även besläktat med ordet pose, posera, d v s ställning, inta en ställning. Man kan tänka sig att ett fotografi innebär en koordinat som anger tid och plats för ett skeende, ett ögonblick i tillvaron som frusits fast på bild. Fotografiets tid är alltid ”post”, d v s efter händelsen.
I mitt måleri undersöker jag temat tiden och människan ur olika aspekter. Under de senaste åren har jag använt fotografier som utgångspunkt för måleriet och studerat skillnaden mellan måleriets och fotografiets förhållande till tid och den yttre verkligheten. Utställningen Post fortsätter denna upptäcktsfärd.
Den här gången har jag valt bilder, som kunde vara tagna ur vilket finskt familjealbum som helst. Det finns en kännspak tidsupplevelse och fotografikänsla i målningarna. Det är lätt att orientera sig och identifiera ungefär på vilket årtionde vi rör oss – ja, så här såg bilder av barn ut på 40- och 50-talet, eller här är 70-talets tidstypiska mönster. Även den avskalade paletten associerar till gamla fotografier. Utgångspunkten för bilderna är personer som poserar för kameran, en del mer formellt uppställda, andra i informella vardagssituationer.
Ett fotografi är i princip möjligt att reproducera hur många gånger som helst, medan en målning alltid blir unik. Hur man än försöker återge den fotografiska förlagan, så blir varje målning olika. Pigment och målarmedium har sin egen vilja och beter sig olika från stund till stund på underlaget. Målarens utgångspunkt är alltid en fortgående dialog med materian, det fysiska materialet. Målaren tar från målningens början till dess slut, ställning till varje litet penseldrag, som ändrar målningen. Minsta variation i dagrar och skuggor ger gestalterna olika miner och ansiktsuttryck.
Vad händer i upprepningen av samma motiv från målning till målning? Varje målning blir en tolkning av fotografiet och den ursprungliga situationen. Målningarna föreslår olika versioner av samma berättelse eller visar på olika sidor hos personerna. Var det så här? Eller kanske så här? Minnet förändrar, förvränger och gäckar. När jag upprepar något märker jag att det inte handlar om att göra samma sak om och om igen. När jag gör samma sak flera gånger, så händer det varje gång något nytt. I stället för monotoni och tristess uppstår hela tiden variationer och fiktioner. När jag återkommer till en och samma sak, så ser jag varje gång nya sidor av den. Varje gång jag tänker tillbaka på en händelse, framstår den i lite olika ljus. När jag förändras, förändras även mitt minne av tidigare händelser.
När jag ser på målningarna som jag ställer upp i serier vaknar personerna och miljöerna plötsligt till liv igen. Det är som en filmsnutt där personerna liksom börjar röra på sig, gestikulera, tala och ljus och skugga spelar i miljön. Solen drar än en gång över landskapet. Den fastfrusna posen övergår i rörelse. Personerna sträcker sig mot mig med sina frågor om tid och förgänglighet. Summan av bilderna, när de fogas ihop till serier, blir mycket mer än de enskilda delarna var för sig. Olika sidor av en och samma person blir synliga. Det uppstår en filmatisk effekt, som om ögonblicket ur det förflutna spelas upp om och om igen, när jag rör mig fram och tillbaka framför målningarna. Personen på bild poserar på nytt inför mig och söker sin pose. Inget är längre absolut och fast, berättelsen är i rörelse igen.
POST
Latinan sanalla post on kaksi merkitystä. Post tarkoittaa jonkin jälkeen tai jälkeen päin, mutta se voi tarkoittaa myös paikkaa tai sijaintia. Post on myös sukua sanalle posee tai poseerata - asettua näytteille. Voi ajatella että valokuva sisältää jonkin tapahtuman aikaa ja paikkaa ilmaisevan koordinaatin, se jäädyttää hetken kuvaksi. Valokuvan aika on aina post - jonkin jälkeistä aikaa.
Tutkin maalauksissani ihmisen ja ajan teemaa erilaisista näkökulmista. Viime vuosina olen käyttänyt valokuvaa maalausteni lähtökohtana ja tutkinut maalauksen ja valokuvan erilaista suhdetta aikaan ja todellisuuteen. Post näyttely jatkaa tätä tutkimusmatkaa.
Olen tällä kertaa valinnut kuvia, jotka voisivat olla mistä tahansa suomalaisperheen valokuva-albumista. Maalauksissa ajan kokemus ja valokuvallisuus ovat keskeisiä. Maalaukset ovat sijoitettavissa tiettyyn vuosikymmeneen: juuri tältä näyttivät lapsia esittävät valokuvat 1940 ja -50 luvuilla, tai tuossa kuvassa sisustus on 70-luvun tyyliä. Myös suppea väriskaala viittaa vanhoihin valokuviin. Kuvien lähtökohta ovat kameralle poseeranneet ihmiset, joista jotkut näyttäytyvät muodollisina ja virallisina, toiset taas on kuvattu arjen eri tilanteissa.
Valokuvasta on mahdollista tehdä kopioita loputtomasti kun taas maalaus on aina ainutkertainen. Vaikka yrittäisi toistaa samaa kuvaa, tulee jokaisesta maalauksesta hiukan erilainen. Väripigmentillä ja maalauksella välineenä on oma tahtonsa, joka toteutuu aina vähän eri tavoin maalattavalle pohjalle. Maalarin on aina lähdettävä vuoropuheluun käsinkosketeltavan materian kanssa. Maalauksen alusta loppuun on otettava kantaa jokaisella pienellä pensselinvedolla siihen millaiseksi kuva muodostuu. Pienetkin varjojen ja valokohtien erot ja vaihtelut muuttavat hahmojen vivahteita ja ilmeitä.
Mitä tapahtuu jos maalauksissa toistaa samaa aihetta? Silloin jokaisesta maalauksesta tulee uusi tulkinta valokuvasta ja samalla siitä tilanteesta, jossa kuva on otettu. Maalaukset ehdottavat eri versioita samasta kertomuksesta tai tuovat kertomuksen henkilöistä esiin eri puolia. Oliko tilanne tällainen vai kenties sellainen? Muisti muuttaa, vääristää ja hämää. Toistaessani jotain huomaan etten teekään samaa asiaa moneen kertaan. Kun toistan näennäisesti samaa asiaa, tapahtuu joka kerta jotain uutta. Monotonian ja tylsyyden sijaan syntyykin vaihtelua ja uusia kertomuksia. Kun palaan samaan asiaan tai aiheeseen, löydän siitä joka kerta uusia puolia. Muistellessani uudelleen jotain tapahtumaa se näyttäytyy minulle hieman eri valossa. Muuttuessani myös muistoni aiemmista tapahtumista muuttuvat.
Kun katselen maalauksiani, jotka olen asetellut vierekkäin kuvasarjoiksi, heräävät kuvien henkilöt ja tapahtumapaikat eloon. Kokemukseni on elokuvallinen, näen hahmot liikkeessä, näen heidän muuttuvat ilmeensä. Kuulen heidän puhuvan valon ja varjojen liikkuessa. Aurinko kohoaa taas maiseman ylle. Jokin pysähtynyt asento muuttuukin liikkeeksi. Henkilöt kääntyvät puoleeni kysellen ajasta ja katoavaisuudesta. Kuvien summa silloin kun ne ovat yhteydessä toisiinsa, on paljon suurempi kuin yksittäiset kuvat. Saman henkilön eri puolet tulevat näkyviksi. Elokuvallinen vaikutus syntyy siitä että menneisyyden hetket toistuvat liikkuessani maalausten edessä. Kuvan henkilö poseeraa minulle uudelleen ja etsii uutta asentoa. Mikään ei ole absoluuttista tai kiinteää, kertomus on taas liikkeessä.
Subscribe to:
Posts (Atom)