TRANSPARENT
Det förflutna är aldrig oåterkalleligt förbi.
Fysiken gör uppror mot rymden, tiden och tillvaron som absolut. Newtons lagar om rörelse sätter punkt för tanken om fasta positioner i rymden. Einsteins allmänna relativitetsteori definierar att tiden inte är konstant och att rymden är krökt. Kvantmekaniken och dess revolutionerande egenskap att inte förutse ett specifikt resultat, utan ett antal möjliga lösningar, har fört in ett element av oförutsebarhet i naturvetenskapen. Ljuset har inte en enda definierad egenskap, utan kan beskrivas både som vågrörelser och en ström av partiklar.
Precis som den moderna fysiken gjort tiden relativ har tiden för mina målningar blivit mer relativ. Varje målning har sin subjektiva tid och kan vara färdig i vilket ögonblick som helst. Färgen kan vara mer eller mindre bearbetad, bara några få skikt eller ett oändligt antal övermålningar och tvättningar. Den enskilda målningen och de olika serierna får gärna bära på flera olika parallella tider och rum.
När måleriet förändras, ändras även mitt förhållande till verkligheten.
Måleriet vill sitt eget, liksom livet vill sitt eget. Borta är smärtan i de ständigt försvinnande ögonblicken. Borta är den söndrande förändringsprocess, som mänskan obönhörligt är underkastad i sin vandring mot det slutgiltiga och döden. Borta är också a la prima måleriet, penseldragens och tidens horisontalitet och underkastelsen under fotografiets färger.
Ordet transparent kommer från det medeltida latinets transparentis. Ordet har en trefaldig betydelse. Genomskinlig som släpper genom ljus och genomsynlig, som man kan se igenom. En verksamhet eller bokföring kan beskrivas som transparent, d v s den kan genomskinas och döljer inte något. Jag laserar och tvättar. Pigmenten avslöjar nya, överraskande sidor när de bearbetas. Färgen har blivit självständig i förhållande till den fotografiska förlagan. Det uppstår djup och olika bildplan, överlappningar glidningar och ett mer obestämt, mångtydligt existentiellt rum. Fotografiets och måleriets tid och rum har omstrukturerats. Något nytt har kommit. Existensen har blivit transparent.
Det är inte bara mänskan och existensen som genom målningarna har blivit transparenta. Även mitt förhållande till konsthistoriens och måleriets tradition har blivit mer transparent. Mina nya målningar bär samtidigt på en referens till något mycket gammalt inom måleriet, lasurtekniken och till helt moderna reproducerbara bilder och en känsla av tryckets raster. Nu befinner jag mig plötsligt i ett nytt spektrum, där olika konsthistoriska tider och skikt på ett annat sätt andas genom de enskilda målningarna, som intertexter, glidningar och överlappningar.
När man är ung, kan man aldrig med säkerhet veta hur stor del av ens liv, som redan är levt. När man blir medelålders vet man småningom med säkerhet att åtminstone halva ens liv är levt. Hur förändrar det mig och mitt perspektiv, när en så stor del av mitt liv är redan är levt och finns bevarat i fragment, som minnen (inre) och foton (yttre dokument)? Fotoalbumet står för mänskans tid och minne. Fotoalbumet är vår egen historia, ett släktträd, där vi är del av en historisk, kulturell och mänsklig gemenskap. Vi ser tidens gång, hur vi förändras. Vi ser födelse och död. De bortgångnas anletsdrag i våra barn och barnbarn.
I måleriet gör jag det förflutna till presens. Jag väver mina egna bildvävar. Jag skapar sprickor i tiden. Jag återgår till det som varit och fyller det med närvaro och välvilja. Jag besöker platser där jag varit och omger mig med kärleken från mina nära och kära. Av den fakticitet som det förflutna bär, skapar jag ett eget inre rum. Så länge jag lever förändras mitt förflutna. Trots det levda livets verklighet är ingen betydelse förstenad och ingen stund oåterkalleligt förbi. Det som varit påverkar det som blir. Det som varit får sin betydelse av det som följer. Genom erinring och glömska ger jag näring åt tillvaron som genomlyst, skimrande, transparent. Mänskan och existensen är som evighetens speglingar. Gränsen mellan liv och död är tunn och skir, som ett andetag.
TRANSPARENT
The past is never irrevocably lost
Physics is a subject in constant revolt against the perception of space, time and existence as something finite. Newton’s laws of movement put an end to the notion of fixed positions in space. According to Einstein’s theory of relativity time is not a constant and space is curved. Quantum mechanics and their revolutionary quality of not predicting one specific outcome, but of instead offering a number of possible results, have introduced an element of unpredictability to the world of natural sciences. Light possesses more than one defined property and can thus be described both as wave motion and as a stream of particles.
Just as modern physics have introduced the notion of time as being relative, so my perception of time in relation to my paintings has become more relative. Each painting follows its own individual timeline and can be complete at any moment. The process of creating the right hues can be either complex or very simple. The colours can be applied in only a few layers or they can be the result of an endless amount of layers and colour washes. In my paintings I strive to capture parallel dimensions of time and space.
As the nature of my painting changes, my relationship to reality is also transformed. Gone is the pain of each fleeting moment that is lost forever. Gone is the tearing process of change that all human beings are fated to undergo on their journey towards irrevocable death. There is no more room for a la prima painting, no horizontality in the brush strokes or in the perception of time, no more submission to the colours of a photograph.
The word transparent derives from the Medieval Latin word transparentis and has a threefold meaning: translucent as in letting light through or transparent as in something or someone that it is easy to see through. It can also refer to an activity or to accounting that is transparent in the sense that nothing is hidden. I work with colour washes and in the process the pigments reveal new and unexpected aspects of themselves. The colours have achieved independence from the photographs that serve as inspiration for the paintings. New depth and new dimensions appear on the canvas. Something new has been added. Existence has become transparent.
Through these paintings not only man and existence have become translucent. My relationship to Art History and the traditions of painting has also become more transparent. My new work contains a reference both to the ancient technique of colour washing and to modern, reproducible pictures. A similarity to raster print can also be felt. I suddenly find myself immersed in a new spectrum, which allows the different layers of Art History to breathe more freely in my work: they seem to glide through the paintings, overlapping each other or appearing as intertexts, thus creating a less defined, more ambiguous existential room where the concepts of time and space in photography and in painting have been restructured.
A young person can never with certainty know how much of his life he has already lived. A middle-aged person slowly becomes aware of the fact that he has lived at least half of his life. How does this insight change me and my perception of life? When I have already lived a large part of my life all that is left of my past are fragments in the shape of memories (internal memories) and photographs (external memories). The photo album represents man’s conception of time and memory.
The photo album becomes our own history, a family tree where we form part of a historic, cultural and human community. We can note the passage of time, how we change. We see birth and death, the traits of our departed in our children and grand-children.
When I paint, I turn past into present. I weave my own web of pictures. I create cracks in time. I return to that which has already taken place and fill it with goodwill and presence. I revisit familiar places and surround myself with the love of my dear ones. I use the factuality of life already lived to create a private, inner room. As long I live, my perception of my past will evolve and none of my past experiences can ever become petrified. No moment is ever irrevocably lost. That which has taken place affects that which is to come. The significance of the past is enhanced by that which follows. Through a process of remembering and forgetting I nourish my life and its transparent, shimmering many fold layers. Man and existence mirror eternity. There is only a fine, ethereal line, like a breath, that separates life from death. (Translation Daniela Wrede)
TRANSPARENT
Menneisyys ei häviä koskaan täysin.
Fysiikka kapinoi absoluuttisen tilan, ajan ja olemisen ajatusta vastaan. Newtonin liikettä koskevat lait kumoavat oletukset avaruuden kappaleiden kiinteistä positioista. Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria määrittelee ajan käsitteen suhteelliseksi ja avaruuden kaarevaksi. Hiukkasmekaniikan oletus useista mahdollisista tuloksista yhden oiken sijaan on tuonut luonnontieteisiin vallankumouksellisen ennakoimattomuuden ulottuvuuden. Valolla ei ole vain yhtä määritelmää, vaan sitä voidaan kuvailla sekä aaltoliikkeenä että hiukkasvirtana.
Samaan tapaan kuin moderni fysiikka on tuottanut suhteellisen aikakäsityksen, on aika omissa maalauksissani muuttunut suhteellisemmaksi. Jokaisella maalauksella on subjektiivinen aikansa ja teos voi olla valmis ennakoimattomalla hetkellä. Väri saattaa olla enemmän tai vähemmän työstetty, se voi koostua vain muutamasta kerroksesta tai lukuisista päällemaalauksista ja pesuista. Yksittäinen maalaus ja eri kuvasarjat sisältävät useita rinnakkaisia aikoja ja tiloja.
Kun maalaustapani muuttuu, muuttuu myös suhteeni todellisuuteen. Maalauksella on oma tahto - samoin kuin elämällä. Jatkuvasti katoavien hetkien tuottama tuska pyyhkiytyy pois. Poissa on myös hajoittava muutosprosessi, jossa ihminen väistämättä elää matkalla kohti kuolemaa. Samalla tavoin pois pyyhkiytyy a la prima -maalaus, siveltimenvetojen ja ajan horisontaalisuus sekä alistuminen valokuvan toistamiin väreihin .
Transparent-sana on peräisin keskiajan latinan sanasta transparentis. Sen merkitys on kolminainen: valoa läpäisevä pinta sekä pinta, jonka läpi on mahdollista nähdä. Myös toimintaa tai esimerkiksi kirjanpitoa voidaan kutsua läpinäkyväksi, jos siitä on mahdollista saada kokonaiskuva, jossa mitään ei salailla. Laseeraan ja pesen. Väripigmentti paljastaa itsestään pestäessa uusia ja yllättäviä puolia. Väristä on tullut itsenäinen suhteessa valokuvan väriskaalaan. Syntyy syvyyttä ja erilaisia kuvapintoja, peittäviä kerroksia, värien liukumia sekä uusi, vaikesti määriteltävä, moniulotteinen eksistentiaalinen tila. Valokuvan ja maalauksen aika ja tila ovat järjestyneet uudeksi. Oleminen on muuttunut paljaaksi, läpinäkyväksi ja läpäiseväksi.
Maalausteni läpinäkyvyys ei ulotu ainoastaan ihmishahmoihin ja olemiseen. Myös oma suhteeni taiteen historiaan ja maalausperinteeseen on muuttunut läpinäkyvämmäksi. Uudet teokseni ja niissä käyttämäni laseeraustekniikka kantavat viitteitä maalauksen varhaisiin ilmauksiin, samalla teoksissa on viittauksia nykytaiteen reproduktioihin ja digikuvien rastereihin. Olen yhtäkkiä uudessa tilanteessa, jossa taiteen historian eri vaiheet ja kerrostumat hengittävät maalauksissa liukumina ja kerroksellisuutena..
Nuori ihminen ei tiedä kuinka suuren osan elämästään hän on elänyt. Keski-ikäisenä voi olettaa eläneensä ainakin puolet elämästään. Olen jo elänyt suuren osan elämääni ja siitä on tallella fragmentteja muistoina ja sisäisina kuvina sekä valokuvina, jotka toimivat dokumentaatioina. Miten tämä muuttaa minua ja näkökulmaani? Valokuva-albumi edustaa ihmisen aikaa ja muistoja. Albumi on omaa lähihistoriaamme, se on sukupuu, jossa olemme osa historiallista, kulttuurista ja inhimillistä yhteisöä. Näemme ajan kulumisen ja sen miten muutumme. Näemme syntymää ja kuolemaa ja poismenneiden kasvojen piirteitä lapsissa ja lastenlapsissa.
Maalatessani muutan menneisyyttä nykyisyydeksi. Kudon omat kuvakudokseni ja rikon murtumia ja halkeamia aikaan. Palaan menneisyyteen ja täytän sen läsnäololla ja hyvällä tahdolla. Käyn paikoissa, joissa olen ollut ennenkin, ja annan läheisteni rakkauden ympäröidä minua. Menneisyyden aineksista luon oman sisäisen tilani ja menneisyyteni muuttuu niin kauan kuin elän. Menneiden tapahtumien merkitys ei ole kivettynyt eikä yksikään hetki lopullisesti poissa. Ne vaikuttavat aina tuleviin tapahtumiin. Muistaminen ja unohtaminen ravitsevat elämääni nyt ja elämästäni tulee näkyvää, kimmeltävää ja läpinäkyvää. Ihminen ja oleminen ovat ikuisuuden heijastumia. Raja elämän ja kuoleman välillä on ohut ja hauras kuin henkäys. (Käännös Mervi Appel)
Transparent II, oil on board, 2009-2010
Transparent III, oil on board, 2009-2010
Transparent IV, oil on board, 2009-2010
Transparent VI, oil on board, 2009-2010
Transparent VII, oil on board, 2009-2010
Transparent VIII, oil on board, 2009-2010
Transparent IX, oil on board, 2009-2010
Transparent X, oil on board, 2009-2010
Transparent XI, oil on board, 2009-2010
Transparent XII, oil on board, 2009-2010
Transparent XIII, oil on board, 2009-2010
Transparent IVX, oil on board, 2009-2010
Transprarent VX, oil on board 90x80 cm, 2009-2010
Transparent VX, oil on board 90x80 cm, 2009-2010
Transparent VXI, 90x80 cm oil on board, 2009-2010
Transparent VXII, 90x80 cm oil on board, 2009-2010
Transparent VXIII, oil on board, 2009
